Kalle Jalonen

Mikä on työnkuvasi KL-Lämmössä?

Teen yhtiössä töitä projekti-insinöörinä. Työnkuvaani kuuluvat erilaisten työprojektien valvonta ja järjestely, monenlaiset raportoinnit, työmenetelmien suunnittelu, testaus ja kehitys sekä mittavissa määrin arkea värittävä autolla ajelu.

Teen paljon myös itse erilaisia lämmönsiirtonesteisiin liittyviä asennustöitä ympäri Suomen ja lisääntyvissä määrin myös ulkomailla. Eniten juuri minun vastuullani ovat tuulivoimaloiden jäähdytysjärjestelmien puhdistukset ja täytöt. Lisäksi haen vaihtelevan tasaisella tahdilla vesinäytteitä erilaisista kohteista ja järjestelmistä, ja usein myös arvioin näytteistä paljastuneita seikkoja. Siinä sivussa minulla on jonkin verran myös myynnillisiä tehtäviä..

Kauanko olet ollut KL-Lämmössä? Miten olet edennyt nykyiseen tehtävääsi?

Siirryin opiskelijaelämästä KL-Lämmön palvelukseen 16.4.2012. Tosin opiskelu jatkui sivutoimisesti tuon päivämäärän jälkeen vielä vuoden verran viimeisiä kursseja suorittaen ja opinnäytetyötä kasaillen (kaikeksi onnekseni onnistuin myös valmistumaan). Täten olen ollut yhtiön palveluksessa nyt hieman yli seitsemän vuotta.

Tehtävänimikkeeni on pysynyt saman nimisenä ensimmäisestä KL-Lämmöllä tekemästäni työpäivästä lähtien. Tosin nimikkeen alle on kuluneiden vuosien aikana lisätty aika pitkä lista yksittäisiä suppeampia tai laajempia tehtäviä.

Mitkä ovat vahvuutesi työssä?

Oletettavasti kaikki tai ainakin suurin osa maailman työtä tekevistä ihmisistä joutuvat joskus kokemaan eriasteista painetta tehtäviensä onnistumisesta ja suorittamisesta. Minulla kyky sietää tätä painetta on aika hyvä. Pidän isoista kokonaisuuksista ja niissä asioiden ohjaamisesta oikeisiin suuntiinsa. Pidän perusteellisuudesta.

Ihmisenä olen avoin ja (useimmiten) hyväntuulinen. Olen aika sitkeä enkä luovuta kovinkaan helposti, jos asia pitää tavalla tai toisella saada hoidetuksi. En pelkää pitkiä työpäiviä enkä ongelmatilanteita: jos ihminen on aikaansaanut ongelman, ihminen pystyy sen myös ratkaisemaan..

Mikä on parasta työssäsi?

Työssäni ehdottomasti parasta on sen vapaus, monipuolisuus ja joustavuus. Ei ole kahta samanlaista työpäivää. Tyyli on pitkälti itse määritettävissä ja asioiden järjestely omissa käsissä, ja tämä on minulle erittäin tärkeää. Työ on yleisesti myös mielenkiintoista ja mielekästä.

Työkaverit ovat avuliaita ja joviaaleja, ja lisäksi vielä todella päteviä. Jos ei itse tiedä vastausta johonkin kohtaamaansa kysymykseen, selvitystyö käsittää yleensä yhden puhelun. Ammatti- ja tietotaito on kovaa luokkaa.

Ihmisenä minulle määränpää on paljon matkaa arvokkaampi eli lopputuloksen tulee olla onnistunut, vaikka toteutus ei aina menisikään ennakoidusti. Työssä makeinta on se, kun onnistuu saamaan jonkin oikein hermoja koettelevan projektin valmiiksi eri osapuolien silmissä onnistuneesti.

Suuri kiitos kuuluu myös yhtiön johdolle, joka antaa joustavasti henkilökunnan toimia omilla vahvuuksillaan eikä niinkään keskity liiaksi kenenkään heikkouksiin tai niiden pakonomaiseen parantamiseen. Meillä myös keskitytään ihailtavan paljon oleelliseen eikä jahkailla ja kuluteta aikaa ylettömästi epäolennaisuuksiin. Asiat tapahtuvat ripeästi ja laakereilla ei levätä..

Onko mieleen jäänyt jotain erityistä tapahtumaa, sattumaa tai hauskaa tarinaa vuosien varrelta?

Helppo olisi vastata, että näitä on niin monta, etten osaisi niistä eritellä mitään eniten erityistä. Mutta nytpä sellainen on tuoreena muistissa!

Olimme ensi kertaa urallamme työkaveri Jani Hevonkorven kanssa työretkellä Kiinassa tämän kesän alkajaisiksi. Tämä reissu oli todellinen kokemus ja kaikkea muuta kuin läpihuutojuttu: pääsimme todistamaan (välillä vähän liiankin läheltä) paikallista hivenen suomalaista aggressiivisempaa liikennekulttuuria, paahtavan kuivaa hellettä ja heti sen perään meille täysin ennenkokematonta juuri työajankohtaan sattunutta myrskyä (silloin jos joskus toivoi olevansa jossain muualla), meille aivan uusia järjestelytapoja, ylitsepääsemättömältä vaikuttanutta kielimuuria, uusia perinteitä (joista jotkut olivat meille hyvin outoja), MUTTA myös äärimmäistä vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä.

Kommelluksia riitti, paljon toki menee kokemattomuuden piikkiin, mutta juuri nämä tapahtumahetkellä vaikealta vaikuttavat tilanteet ovat niitä, joista jää eteenpäin eniten kerrottavaa. Sattuipa useasti niinkin, että kanssamme haluttiin ihan valokuvaan, niin eksoottisille me paikallisista vaikutimme.

Ja kuten mainittua, tapahtumaa on näinkin vähäisiin palvelusvuosiin riittänyt. Ulkomaankeikat, yhteiset virkistysmatkat, töissä tapahtuneet odottamattomat tilanteet jne.

Mitä teet vapaa-ajalla?

Kotona minulla on kaksi vauhdikasta paimenkoiraa sekä yksi vauhdikas vaimo. Asumme Nokian Pinsiössä metsän keskellä. Kotona aikaa kuluttavat yhdessäolon lisäksi alati jatkuva talon tai tontin kimpussa näpertäminen, toisinaan myös onnistunut sellainen. Itse kun tekee, saa sellaisen kuin tulee. Näiden näperrystöiden määrän olen todennut olevan ääretön.

Olen harrastanut musiikkia yli 15 vuotta. Pääasiassa aika on kulunut kitaransoittoa harjoittaen: kehitys on pysähtynyt aikaa sitten, mutta tunne ei sammu koskaan. Olen koko ikäni pitänyt myös laulamisesta, vaikken sitä ole sinänsä koskaan harjoitellut. Viime vuosina mukaan on tullut lisäksi bassottelu ja rummuttelu, mutta näihin kehtaan ryhtyä vain yksikseni, ettei kukaan muu vaan kuule.

Minulla on pari bändiä: toisen kanssa ajallisten mahdollisuuksien mukaan soitellaan ja keikkaillaan akustisen suomi-iskelmän ja -rockin täytteisellä ohjelmistolla, ja toinen keskittyy itse sävelletyn hevimetallin laadintaan ja joskus harvoin myös sen esittämiseen. Musiikki on minulle tärkeä voimavara, jonka kautta olen tutustunut suurimpaan osaan lähipiiristäni ja jonka pariin on helppoa kokoontua vanhojen kavereiden kesken. Mielestäni mikään ei elähdytä ihmistä raskasta kitaravetoista rockmusiikkia erinomaisemmin.

Joskus eli kausittaisesti harrastan myös kuntosalilla käyntiä. Käyntien harventuessa vetoan ajan puutteeseen.